Arkisto | Touko, 2014

Edustava opiskelija

12 touko

Alkuun yksi tunnustus:tämän postauksen piti ilmestyä huhtikuussa. Syytän tekstin myöhästymisestä yliopistoa. Elämäni pyörii tällä hetkellä hyvin pitkälti yliopiston ympärillä, sillä opiskelun lisäksi yliopisto on tällä hetkellä myös työpaikkani. Tämän vuoksi kolmas linkkini yliopistoon eli ainejärjestötyö ja opiskelijaedustaminen on saattanut jäädä välillä hieman jalkoihin. Nyt opiskelujen hellittäessä aikaa tuntuu onneksi jäävän myös muihin tärkeisiin asioihin, kuten juurikin opiskelijaedustajan tehtäviin.Vaikka vielä ei olekaan aika rekrytoida Kasvoon tai muihin EDU:n ainejärjstöihin ja suuri osa opiskelijaedustajienkin paikoista on jo täytetty, aion silti kirjoittaa mainospuheen kokemuksistani kyseisissä pesteissä.Vaikkapa sitten vastaisuuden varalle, sillä ainejärjestöt alkavat toki pohtia seuraavan vuoden toimintaansa hyvissä ajoin ja opiskelijaedustajankin paikkoja aukeaa silloin tällöin.

Ainejärjestötyö ja opiskelijaedustaminen ovat välillä aikaavieviä ja päänvaivaa tuottavia pestejä. Ne ovat kuitenkin tehneet elämästäni opiskelijana huomattavasti kokonaisvaltaisempaa. Ensinnäkin, ilman ensimmäisenä opiskeluvuotenani aloittamaani ainejärjestötyötä, olisi fuksin elämä ollut varmasti paljon yksinäisempää. Hommasta siis sai paljon uusia tuttavuuksia niin opiskelijoista kuin henkilökunnastakin. Nykyajan termein loin siis verkostoja, joiden pohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Kokouskokemusta on myös ainejärjestötyöstä karttunut huomattavasta ja tapahtumien, vaikkakin pienten sellaisten järjestämisestä on yllättävän paljon hyötyä tulevaisuudessa: vaikka mittakaava voi muuttua, kokous- ja järjestelytyö on monesti hyvin samankaltaista.

Opiskelijaedustamiseen olen lähtenyt mukaan, sillä olen koko opiskeluaikani ollut kiinnostunut koulutuspolitiikasta, opiskelijan oikeuksista ja siitä, kuinka yliopisto toimii ja miten siellä tehdään päätöksiä. Olen myös huomannut, että opiskelijoiden on kaikista helpoin saada mielipiteensä kuulluksi, jos sitä on joku viemässä järjestelmällisesti eteenpäin. Epäkohtia voi muuttaa ja hyviä asioita parantaa entisestään, kun tuntee järjestelmää sisältäpäin. Myös yhteisen kielen puhuminen on tällaisissa tilanteissa tärkeää, eikä se onnistu, jos opiskelijat ja muu yliopiston väki eivät pääse koskaan istumaan saman pöydän ääreen. Opiskelu tuntuu syvemmältä kokonaisuudelta, kun tuntee mitä kurssien ja arvosanojen takana tapahtuu ja kun ainakin tietää ne henkilöt, jotka yksikössämme vaikuttavat opiskelijoiden asioihin.

Kannustankin jokaista opiskelijaa edustamaan. Tapahtui se sitten yksikön eri työryhmissä, ainejärjestöissä, lajikerhoissa tai kattojärjestössä. Vaikka edustaminen ja osallistuminen aina sitovat jonkin verran ja tuottavat lisää työtä, on niistä saatu etu ainakin omalla kohdallani huomattavasti suurempi kuin kenties menetetty aika.

Keväisin terveisin,

Elina Kangastupa

Kasvon kopovastaava