”Tontut kurkkii ikkunoista?”

22 Jou

Tässä lukion lyhyellä matikalla ihan itse laskin, että jouluun on enää kaksi yötä. Tämä omalla kohdallani tarkoittaa luonnollisesti sitä, että lahjat on ostamatta ja joulusiivous suorittamatta. Tämä on jo eräänlainen jouluperinne jos asioiden jättämistä viime tippaan voi sellaiseksi kutsua! Kuitenkin joka vuosi olen onnistunut ostamaan läheisilleni mukavia lahjoja ja kotikin on tullut kuurattua. Muutaman tunnin päästä suljen kotioveni ja suuntaan Vaasaan äidin lihapatojen ääreen sekä unohdan kaiken stressin ja kiireen. Tutut jouluperinteet ovat turvallinen viltti johon kietoutua ja muutaman päivän saan elää ihanassa joulukuplassa yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Seesteinen yhdessä olo perheen kanssa ja kiireettömyys. Se on minulle tärkeintä joulussa!

Jouluisin monesti palaan lapsuuden joulumuistoihin ja mietin miltä Joulu silloin minusta tuntui. Joulu on lapselle paljon jännittävämpi ja tärkeämpi juhla kuin aikuiselle! Uskallan väittää edeltävää omien muistojeni perusteella, mutta vielä enemmän sen pohjalta, miten kiihkeästi olen nähnyt mieheni 8-vuotiaan pojan odottavan sen saapumista. Uskallan myös tässä kohtaa myöntää, että ”tontut kurkkivat ikkunoista” on toiminut jo muutaman kuukauden pääasiallisena kasvatuskeinonamme ( Lue: Uhkailu, lahjonta ja kiristys!). Valitettavasti tiedostan, että tämä saattaa olla viimeinen Joulu, kun kyseinen metodi toimii kunnolla. Muutama viikko sitten hän ilmoitti, että: ” Kyllä mä tiedän, että pappa oli joulupukki viime vuonna! Ei se mikään oikea joulupukki ollu!”. Tosiasiassa minua ei harmita lainkaan se, että tämä maailman paras kiristyskeino menettää jatkossa tehokkuutensa, vaan se että joulupukin olemassa olon kyseenalaistaminen vie häneltä pois osan lapsuuden joulujen taiasta.

Rupesin myös pohtimaan, että olenko minä itse ollut tänä vuonna kiltti ja oikeuttaako käytökseni minut saamaan lahjoja vai risuja. Olenko ollut ystävällinen ja reilu läheisiäni kohtaan? Olenko hoitanut koulutyöni kunnolla? Olenko suorittanut vastuutehtäväni mallikkaasti? Olenko ollut hyvä kasvattaja tuolle 8-vuotiaalle pikkumurmelille? Olenko muistanut vaalia parisuhdettani tarpeeksi? Pienen itsereflektion jälkeen myönsin, että minulla on näissä asioissa kosolti parannettavaa ja aloin hieman pelätä risujen saamista! Hetken velloin huonossa omassatunnossa, mutta sitten tajusin kysyä itseltäni seuraavaa: Olenko minä ollut kiltti itseäni kohtaan? Ymmärsin, että olen ollut itselleni aivan liian ankara. Päätinkin heti antaa itselleni anteeksi pienet virheet ja venytetyt esseen palautusajat.

Haluaisinkin muistuttaa kaikkia siitä, että on tärkeää muistaa olla kiltti, ei pelkästään muita, vaan myös itseä kohtaan! Me kaikki olemme kyllä ansainneet joulupukilta lahjoja! Muistetaan rakastaa itseämme ja ihmisiä ympärillämme! Hyvää ja rentouttavaa Joulua kaikille!

Paula Saarinen

Kasvo ry
Tiedotusvastaava

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: